Tuunausta joululomalla

 

Löysin kaapin perukoilta kaksi vanhaa Landolan kitaraa.
Toinen oli nailonkielinen ja toinen metallikielinen.

Molemmat hiukan rähjäisessä kunnossa.
Ei ole paljon soiteltu, kun eivät ole olleet soittokunnossa.
Toisen kitaran virityskoneistosta viritysruuvit olivat hajonneet
ja toisesta puuttui ruuveja sieltä täältä. 
Menin musiikkikauppaan ostamaan uusia koneistoja ja kieliä molempiin.

Yllä metallikielinen rampa kitara ja alla nailonkielinen. 
Yhden ruuvin ehdin irrottaa nailonkielisestä ennen kuvaa.  

Ruuvi oli kyllä ihan kunnossa. Vain kiinnitysruuveja puuttui tästä koneistosta.

Kaupasta löytyi vain nailonkielisen kitaran koneisto.  

Ei  ollut koneistoa metallikieliseen kitaraan.  Sanottiin, että vanha malli?
Ostin kielet molempiin ja aloin vaihtaa koneistoa nailonkieliseen.
Se onnistui helposti.

Sitten huomasin, että nailonkielisen kitaran vanha koneisto käy hyvin metallikieliseen, 

kun vaihdan siihen metallikielisen kitaran koneistosta tapit.  

Alla kuva.  Ne olivat kunnossa ja sopivat nailonkielisen kitaran koneiston kiskoon hyvin.
En tiedä, mikä on oikea nimi tälle metallilevylle, käytän sanaa kisko.

Oliko tuuria, että tappien etäisyys toisistaan sopi täydellisesti tähän toiseen kitaraan?
Tappien reiät oli porattu läpi laudan.  Kisko sopi siihen kuin valettu.

Sain vanhasta koneistosta ehjät viritysruuvit ja asensin koneiston toiseen kitaraan.  

Kiinnitys tuli alapuolelle, ei sivulle kuten se oli alun perin ollut nailonkielisessä kitarassa. 

Pienet kiinnitysruuvit tarvitsivat uudet reiät, jotka porasin sopiviin kohtiin.  

Lopputuloksena molemmat kitarat ovat nyt täysin soitto- ja virityskuntoisia.  

Nyt vaan palauttamaan vanhoja soitto-oppeja ja opiskelemaan lisää. 

Jäljelle jäi vain vanhat kiskot metallikielisestä kitarasta 

ja tapit nailonkielisestä sekä muutamia ruuveja.